Kahdeksasluokkalaisten näkemys Suomen satavuotiaasta historiasta, nykyajasta ja tulevaisuus saa näkyä.

 

Puhelin pyörii nuoren elämän keskiössä, mutta yllättävämmällä tavalla kuin olisin voinut arvata.

Ensi tapaamiseemme saavuin avoimena kirjana. On tylsää ja irrallista teettää koululaisilla valmista ideaa, joten päälleliimaamisen sijaan halusin kaivaa oppilaiden näkemyksiä Suomen historiasta, nykyajasta, tulevaisuuden kuvasta ja paikasta maailmassa. Teetätin nopeita luonnoksia n. 20 kysymyksen avulla muutaman oppitunnin verran. Kysymyksiä varten oli varattu jokaiselle paksu pinkka paperia ja paksu musta tussi. Vastaus sai olla sana, kuva, symboli, jokin mikä tuli ensimmäisenä mieleen. Kysymysten joukossa oli esimerkiksi seuraavanlaisia: Millainen oli Suomi 100 vuotta sitten? Millainen Suomi on nyt? Millainen Suomi on 100 vuoden päästä? Millaisessa tulevaisuudessa haluaisit elää? Mikä historiassamme on hienoa? Minkälaisena Suomi nähdään maailmalla?

Palaankin alussa vihjaamaani yllättävään huomioon. Kysyttäessä mikä ennen oli paremmin, moni vastasi: silloin ei ollut puhelimia. Kysyttäessä minkälaisessa tulevaisuudessa haluaisit elää, näin jälleen paperilla unelman puhelittomasta arjesta. Suomen nykyaikakin näyttäytyi selfieiden ja somepaineiden ympärillä.

Sota, pommit, veden loppuminen, toisten ihmisten pelkääminen bussissa, saasteet, kerrostalojen ja ihmisten määrä sekä lämpötilan nousu askarruttivat. Pelko, turha odotus ja epävarmuus näyttäytyivät synkimmissä näkemyksissä. 

Kahdeksasluokkalainen kuitenkin saa myös vielä elää kahdehdittavassa maailmassa, jossa voi ajatella, että 100 vuotta sitten oli mammutteja ja kuinka tulevaisuudessa tulee olemaan yksisarvisia ja kavereina alieneita. Ajetaan saasteettomassa ilmassa lentävillä autoilla ja kuljetaan avaruudessa ystäviemme luona. Huonoon ryhtiin ja kuivaan ihoon auttaa AlienRasva L´oreal Paris, just for you. Ihminen on siirtynyt seuraavalle tasolle ja voi kommunikoida kuolleiden kanssa. 

Tarve puhtaaseen luontoon, kunnioitus kulttuuria ja ympäristöä kohtaan näkyivät myös vastauksissa. Suomalainen metsä, oman kodin ja perheen arvostus sekä hyvä työ oli tulevaisuuden toiveissa.  Kehittynyt lääketiede, koulujärjestelmämme ja tasa-arvo saivat kiitosta. Myös ilo, rikkaus ja rauha valaisivat. Kysyttäessä mitä meillä on, jotain, mitä missään muualla ei ole, sain usean inspiroivan ja ylpeyttä herättävän vastauksen: MINÄ!

Valtarin koulun itsenäisyysjuhlan näyttämön taakse rakentuu suuri Suomen lippu. Lipun taustalla oleva valkoinen kangas peräänkuuluttaa läpinäkyvyyttä ja rauhaa. Lippu on jaettu sataan osaan, yksi kuva jokaista itsenäistä vuottamme kohti. Värien kirjo kertoo värikkäästä menneisyydestämme ja erilaisuuden kunnioittamisesta, mikä myös oli nuorille kovin tärkeää. Elämme kansainvälistä aikakautta, jolloin suomalaisuuskaan ei aina ole pelkästään sinivalkoista. Sitä ei ole kahdeksasluokkalaisten toteuttama itsenäisyyden taideteoskaan. Siinä näkyy historia, mutta sitäkin tärkeämpänä tämä aika ja tulevaisuuden tekijöidemme kuvakieli.  

Tiina Vehkaperä, kuvataiteilija, kuvanveistäjä